Miksi sairaus oli siunaus?

posted in: Uncategorized | 0

Olen avoimesti kertonut masennusjaksoista elämässäni ja kuinka olen saanut niistä arvokasta oppia elämäni polulle.

 

Tarkoitus ei ole jauhaa asioista jotka tapahtuivat menneisyydessä, mutta olen havainnut muutamissa ihmisissä ympärilläni ja itsessäni tiettyjä asioita jotka helposti lipsauttavat mielen mollipuolelle näin kevätaikaan.

Kevät voi olla hyvinkin raskasta aikaa monille herkille ihmisille. Aivot eivät ehdi sopeutua valtavaan valon määrään. Mieli on vielä pimeissä illoissa kun saa poltella ihan rauhassa kynttilöitä ja möllöttää peiton alla jos huvittaa. Sitten BÄNG, kellot siirretään kevätaikaan!

Kuinka julmaa ja turhaa. Ainakin ensimmäinen viikko uutta aikataulua ketuttaa ja riepoo aamu-unisia ja illan virkut hilluvat yötä myöten lajitellen pyykkejä tai könöttäen tietsikalla työjuttujen parissa. Kuka mitenkin. Ja aamulla väsyttää ja vetkotuttaa.

Kellojen kesäaika on kuitenkin pientä siihen verrattuna kun joka keväinen mielen mataluus iskee kyntensä muutenkin talven jäljeltä uuvahtaneeseen olotilaan. Vaikka olisi napsinut deetä ja ceetä purkkikaupalla, ei välttämättä tehot tunnu missään jos on päästänyt ravitsemustilan rempsalleen ja flunssakausi jäi nonstoppina päälle.

Itse osaan tunnistaa jo elämässäni aaltoilevat masennuspuuskat ja ( yrittää ) suhtautua niihin huumorilla.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

Kevät 2014 oli varsin ankara ja toi mukanaan siunauksen. Ensimmäistä kertaa mieli teki keitti minulle semmoisen liemen että olin pari viikkoa kanttuvei. Itkin ja itkin. Aivoni alkoivat nollaantua kaikesta sinne kertyneestä vuosikymmenien saasteista. Juoksin lääkäristä terapiaan ja päinvastoin. Parhainta terapiaa oli kuitenkin puhuminen läheisten ystävien kanssa. Ja kyllä sitä juttua riitti. Ihan kuin olisin oksentanut tunti toisensa jälkeen vihreää sappea toisten niskaan ja he vain levittivät syliään ottamaan vielä vähän lisää vastaan. Tekevät sitä edelleen jos alan voimaan pahoin. Vain tosiystävät kestävät sellaista ryöpytystä.

Kevään 2014 sairaus oli siunaus koska se myös opetti minut antamaan ja vastaanottamaan. Osaan olla olkapää ja mielen oksennusten vastaanottaja nyt minäkin kun jollakin on tarve purkaa sisintään. Rauhoitella ja lepytellä, this too shall pass.

Jos puhutaan nyt kevätmelankoliasta, eikä lääkärinhoitoa vaativasta vakavasta masennuksesta, minulla on muutama kikkakolmonen jota voi kokeilla oman olotilan kohentamiseen. Ei mitään ehkä uutta ja mullistavaa, mutta näiden asioiden toistaminen ei ole pahitteksikaan.

  • Myönnä, antaudu, päästä irti. Yleensä pyristelemme ja sinnittelemme arjen syrjässä kiinni koska mieli ei anna periksi romahtaa. Romahda. Ota päivä tai kaksi päivää vapaata ja huuda tyynyyn. Itke itkemättömät surut vapauteen.
  • Kerro rehellisesti lähimmäisillesi ja ystävillesi että nyt ei ole kaikki kunnossa. Pyydä breikkiä arkeen ja pyydä apua.
  • Turha yrittää seistä peilin edessä ja toistaa affirmaatioita mielen kääntämiseksi positiivisempaan suuntaan. Sorry. Se ei auta siinä tilanteessa. Pistät vain laastaria haavan päälle. Anna mädän tulla ulos ja anna itsellesi luvan olla täysi sysipaska. Kuulit oikein. Self helpille on aikansa ja paikkansa, mutta mielen täytyy olla silloin vastaanottavainen. Se kuuluisa blokkien puhdistaminen jotta voi vastaanottaa hyvää, tapahtuu tehokkaimmin kun löysät on vihdoin housussa eikä mitään tarvitse enää pidätellä ja esittää vahvaa.
  • Kun akuutti sysipaska- itsesääli- itkumaratooni on vihdoin ohi, on jäljellä enää heikkoja nikotuksia ja auringonpilkahdukset pääsevät alitajuntaan. Minä selviän sittenkin.
  • Ala ravita itseäsi. Kun pari päivää on joko vetänyt vain suklaatankkausta tai ei saanut muruakaan kurkusta alas, on aika mennä Liddlin halvalle heviosastolle. Osta kurkumaa tuoreena, inkivääriä ja vihreää omenaa. Lataa kärryyn kaikkea millä ei ole hyllykestävyyttä. Unohda Marina Heinosen hihkumiset avaruuden kestävistä kääretortuista. Niille oli ehkä paikkansa mielen hulluuden akuuttivaiheessa 😛 Nyt rauhoitellaan turvonneita sisuskaluja vastaanottamaan ravinteita. Mikään ei helli myöskään mieltä paremmin kuin hyvä ruoka ja siitähän minä jaksan paasata.
  • Hae apua kaiken kokeilleilta lisäravinnehipeiltä. Öhöm, esim. minulta. Kaikissa kokkeleissa olen keitelty ja osaan antaa sekä puolueellisia että puolueettomia neuvoja! 😀
  • Avaa silmäsi uuteen päivään. Mene ulos ja ihmettele vuodenajan vaihtumista kiitollisuudella. Merkuriuskin taas perääntyi. Täysikuu ei enää valvota ja vaivaa meitä hulluja. Saa olla vähän aikaa taas oma itsensä.
  • Avaudu uudelle. Joskus masennus on tärkeä viestintuoja. Mitä se sinulle kertoo, mitä asioita se haluaa elämässäsi muuttuvan? Sinua ei nimittäin jätetä rauhaan jos alat vähänkin avautumaan sielusi sanomalle. Vain herkistymällä hennoille sydämesi viesteille voit vapautua. Myös siitä masennuksestakin. Näin kävi minullekin ja se on mahdollista sinullekin. Mielen mataluudesta voi tulla myös kumppani joka kertoo sinulle tärkeää sanomaa itsestäsi. Se varoittaa mielesi nousu- ja laskuvesistä, osaat varautua niihin eivätkä ne enää hukuta allensa kaikessa voimassaan. Pysyt pinnalla.
  • Sinä selviät taas vuoden eteenpäin ja olet entistä vahvempi.♥

 

Rakkaudella,

Satu

 

 

Jaa jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Leave a Reply