Miksi muutos on niin vaikeaa? Osa 2.

Muutos on vaikeaa, koska sitä ei osata ajatella portaikkona joka johtaa varmasti, mutta ehkä tuskallisenkin hitaasti ylöspäin. Yleensä muutosmatkaa ajatellaan valmiiksi mieluummin ylämäkenä johon myös alamäet kuuluu. Alamäkiä pelätään ja kun notkahdus tulee, lähdetään helposti syöksykierteeseen josta on vaikea räpistellä ylöspäin. Valitettavasti myös tietyt tosiTV-sarjat ja jotkut nettivalmennukset ovat heittäneet vettä myllyyn, muutosvalmennukseen lähdetään täysillä mukaan ilman minkäänlaista visiota siitä mitä lopputulokselta haluaa, miltä se näyttää, miltä se tuntuu ja kauanko sen saavuttaminen kestää ja mitä matkan varrella tulee tapahtumaan. Keskitytään vain tavoitteeseen, joka on yleensä painon X saavuttaminen tietyssä ajassa.

Kun ihminen väsyy saman ruokavaliomallin + ehkä täysin uuden liikuntaohjelman toistamiseen viikosta toiseen, tulee luonnollinen notkahdus. Elimistö ja mieli väsyy. Siinä vaiheessa täytyy ymmärtää että on menossa ns. portaikon tasannevaihe, eikä alamäki josta ylösponnistelu on noloa, vaivalloista ja henkisesti raskasta. Tehdään ehkä rivakka ryhtiliike ja taas jaksetaan mennä vähän matkaa eteenpäin, kunnes uusi notkahdus tulee. Ja taas niskasta kiinni ja vähän itseruoskintaa.

Tätä kutsutaan kuuluisaksi jojo-diettaamiseksi joka on itsellenikin niin tuskallisen tuttua. Olen lopettanut diettaamisen ja opetellut minulle sopivan tavan nauttia ruoasta. Mitä tämä aika on minulle tuonut? Valtavan henkisen matkan omaan itseeni, oman kehon arvostamista, sen kuuntelua ja armollisuutta. Energiaa on vapautunut niin paljon muuhun elämään kun heitin dieetit hevon h….iin ja keskityin mm. tekemään sitä mihin minut tähän maailmaan tuotiin tekemään. Se on ollut myös portaikko jonka opetteleminen ja tunnistaminen on antoisaa.

Diettaamisen lopettaminen on näyttänyt minulle myös luonnollisen tavan syödä tavalla joka sopii juuri minulle ja pitää minut energisenä. Monipuolinen, runsas, raakaruokapainotteinen kala- kasvisruokavalio sopii minulle ja tiputtaa painoa hitaasti, mutta varmasti. Uskon että sama sopii monille ihmisille, mutta jokainen on yksilö eikä ole mitään mieltä tuputtaa omaa totuutta toiselle.

Aina välillä vanha, hätäinen diettaaja nostaa päätään ja testaa….tulee tunne että pitäisiköhän kokeilla tuota uutta juttua…ja saatan kokeillakin, mutta itseni tuntien tiedän, että ei kannata. Olen äärimmäisen väsynyt kuureihin. Kroppaan ja mieleen on jäänyt muistijälki, että metsään mennään jos tuohon touhuun taas lähdet mukaan.

Kerron vanhan muiston joka tuli nyt mieleeni. Asuimme mieheni kanssa 15 vuotta sitten Prahassa. Olimme menossa kesällä naimisiin ja olin ollut ankaralla kuurilla koko talven. Paino oli tippunut 75 kilosta jonnekin 64 kiloon. Työskentelin sinä kesänä eräällä saksalaisella taiteilija-rouvalla. Olin koko päivän aina syömättä, tein fyysistä työtä ja nautin nälän tunteesta. Mitä enemmän tunsin nälkää, sitä lähempänä olin häämekkokuntoa. Minulla oli niin nälkä, että näpistelin rouvan koristekulhosta jotain siemeniä ja pieniä suolakeksejä. Kun pääsin kotiin, päätin vielä vähän siirtää nälkää ja mennä jumppaan. Ilta oli aina täydellinen. Olin ollut koko päivän syömättä ja illalliseksi sain syödä Painonvartijoiden salliman aterian. Minun täytyi elää päivät noin 500 kcalla.

Kun hääpäivä alkoi lähestyä, kerroin tälle saksalaiselle kauniille nuorelle rouvalle, että hääpukuni on nyt vihdoin valmiina odottamassa räätälillä. Rouva vilkaisi minua päästä varpaisiin ja kysyi ” Mahtuuko se sinulle? ”

Sillä hetkellä tiesin että olen epäonnistunut. Olen epäonnistunut ihmisenä, kaikessa mitä olen puurtanut painoni eteen koko talven. Kaikki on ollut turhaa. Olen ihmisten silmissä läski edelleen ja tuo viesti jäi muistijälkeeni aiheuttaen valtavaa tuhoa vuosikausiksi.

Olin nuori ( no, kolmekymppinen ) ja lapsellinen. Uskoin että muut tietävät paremmin miltä minun kuuluu näyttää. Voi kun pääsisin takaisin tuohon tilanteeseen nyt…

Usein meille tyrkytetään ajatusta, että uusien tottumusten omaksuminen kestää vähintään 90 päivää. Siis jos olet onnekas ja kerrasta poikki-ihminen. Suurimmalle osalle ihmisistä muutos on elämänpituinen matka.

Muutosta kaipaava ihminen tarvitsee ihan ensimmäiseksi voimakkaan vision siitä mitä mitä on tavoittelemassa. Ilman visiota ei voida rakentaa tavoitetta. Itse työskentelen edelleen visioni kanssa ja tavoite on elää seitsemänkymppisenä täyttä elämää edelleen.

Mikä sinun visiosi muutoksesta on? 🙂

 

ihananainenmetsässä kapea

 

 

 

 

Jaa jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin
Comments are closed.