Millä pössiksellä uuteen vuoteen?

posted in: Uncategorized | 0

Kuka muu on helpottunut että vuosi vaihtui vihdoin?
Miten se onkin niin, että paukut ovat niin totaalisen loppuun kulutetut kun joulunpyhät koittaa? Vaikka asia voisi olla todellakin ihan päinvastainen. Mitä jos vuosi vaihtuisi kesäkuussa? Olisimmeko silloinkin loppuunpalaneita? Jostain syystä, lähes jokainen kokee uupumusta loppuvuotta kohti ja se uupumus on kuin virus joka tarttuu, ei tarvitse edes aivastaa päin.

 

Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu melankolia marraskuussa. Koska sää, pimeys, mätkyt, kausiflunssa, pitkät päivät, kaamosmasennus, kaamoslihominen jne. Kaikkeen osaamme varautua jo hyvissä ajoin ja ohjelmoimme itsemme valmiiksi mielen madaltumista varten. Se imetään jo äidinmaidossa.

 

Aikoinaan Brasiliaan muuttaessamme, sattui pahin kulttuurishokkikuukausi joulukuuksi, jolloin siellä päin maapalloa on + 35 lämmintä, karnevaaliaika lähestyi, ihmiset makasivat rannalla sillit suolassa. Minä senkuin hikoilin ja ahdistuin. Koska vuodenaika Brasiliassa ei vastannut sisäistä kelloani. Kaipasin kaamosta. En ole siis kummoinenkaan maailmanmatkaaja! Osasyy tosin taisi olla, että siihen aikaan elämääni olin muutenkin varmaan pankiikissa ja  henkisesti sekaisin kuin seinäkello.

 

Jouluna  ihmisten nuupahtanut olotila kotisuomessa saavuttaa huippunsa ja mielenväsymystä hellitään sitten joulupöydässä ” ahertaen” ja pyhien ajan suklaavuorta nakertaen. Olotila ei ainakaan reipastu. Moni nukkuu huonosti, koska nonstop-ähky ja närästys. Ruoansulatus pyörii ja linkoaa. Sitten onkin aika sairastua kausilentsuun.

 

Kuin taikaiskusta energiat, ihmiset ja jopa sää muuttuu kun kello lyö uudenvuodenyönä kaksitoista. Nyt se on ohi. HUH HUH! Tulevana vuotena en taatusti tee enää samoja virheitä! Saatanpa heittäytyä ihan vegaaniksi eikä ikinä enää kahden viikon kinkkumaratonia!

 

Uuden ajanjakson aloitus puhtaalta pöydältä on ikiaikainen mekanismi joka pitää meidät hengissä ja laimentaa koettuja pettymyksiä, antaa anteeksi virheet ja antaa uuden mahdollisuuden parempaan elämään. Mikä on ihanaa!

 

Usein kuitenkin syöksytään päätä pahkaa uusia seikkailuja kohti, eikä tehdä tarvittavaa pohjatyötä jotta muutos olisi mahdollinen. Tämä on minulle itsellenikin hyvin kiusallisen tuttu aihe! Kuinka monet kerrat olen luvannut että tänä vuonna ”Kaikki muuttuu kerrasta poikki ja halolla päähän”! Olen tehnyt hyvin yksityiskohtaisia to do- listoja alkaen laihdutuksesta, anopille viikottain soittamiseen, mutta hurlumhei- luonteelle kaikki listat ovat sama kuin huutelisi tyhjään kaivoon.

 

Tänä vuodenvaihteena kaikki on hieman toisin. Sen sijaan että syöksyisin suoraan päin detox-kuureja, sauvakävelylenkkejä ja to do-listoja, olen käynyt ja kirjoittanut läpi viime vuotta. Ennenkaikkea sitä mikä siinä oli hyvää, missä onnistuin, missä oli parantamisen varaa. Pettymykset ja ilon kyyneleet. Vasta nyt olen valmis tekemään varsinaista pohjatyötä sille mitä haluan saavuttaa tänä vuonna. ( koska kaikilla meillä on tavoitteita )

 

Puhdas, uusi lehti ei pääse kääntymään ennenkuin ymmärtää miksi haluaa muutosta elämään ja pelkkä ”nytminäpäätänperkele” ei välttämättä kauas kanna. Koska muutoshan tehdään aina loppuelämää varten, eikö vain? Miksiköhän sama muutospäätös tehdään sitten joka vuosi uudestaan? Sen vuoksi että pohjatyötä, eli mielen triggereiden puhdistamista ei ole tehty eikä kestävää muutosta ikinä pääse tapahtumaan. Minä tyttö se aina kovasti luulin että pelkkä tahdonvoima riittää. Tahdonvoimalla laihduin – 10kg ja irtipäästämisellä lihoin + 20kg. En ollut koskaan käsitellyt mm. sokeriaddiktiotani, koska kyllähän minä tarvittaessa PYSTYN olemaan ilman sokeria jos haluan. Mutta kun me ihmiset ollaan vielä niin alkukantaisia oliota, ettei reppanat ymmärretä että kyllä se sokeri voittaa tämän kylmänsodan niin pitkään kun sitä vastaan tappelee. Ainut keino on käydä rauhanneuvottelut ja sopia että sokeri ei hallitse minua. Kerron nyt loppuhuipennuksena, että olen tällä hetkellä täysin neutraaleissa väleissä sokerin kanssa, vaikka en syö sitä. Niin pitkään kun en heiluttele sotakirvestä, addiktio ei ärsyynny. Minulla on keinot pysyä tilanteen herrana.

 

Mielen triggereiden läpikäyminen  ( vaikkapa se sokeriaddiktio ) ja puhdistaminen voi olla yhtä helvettiä, eikä se lopu koskaan, sillä aina tulee uusi musta kohta mielen sipulia kuoriessa. Oleellista on, toimiiko pelosta vai rakkaudesta käsin. Itse solahdan vielä hyvinkin helposti pelkotiloihin ja paniikkiin kohdatessani vaikeuksia ja tiedän että se on opittu tapa, mahdollisesti uskomus lapsuudesta että en pärjää ja kelpaa. Olen tietoisesti harjoitellut keinoja näiden tilanteiden varalle ja pystyn jo suhtautumaan jopa lempeästi pelkoihin, annan niiden tulla enkä asetu puoluskannalle. Omaa mielen lihasta voi harjoittaa itsekuriin ja armottomuuteen, mutta yhtälailla sitä voi harjoittaa lempeyteen. Pikku hiljaa huomaa että mielen vastustus vähenee. Kun vastustus ja kontrollointi vähenee, elämänhallinta on niin paljon helpompaa ja keveämpää.

Toivon siis sydämestäni lempeämpää vuotta 2017 ihan meille kaikille. Eihän keskitytä vaikeuksiin ja vihan lietsomiseen, vaan ollaan itse esimerkkinä rauhalle ja rakkaudelle.

 

Tänä vuonna Ihanan Elämän nettisivuille tulee uudistuksia ja ihania juttuja teille lukijat, hyvän ruoan, ravinnon ja onnellisen elämän merkeissä 🙂

 

img_2866

Jaa jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin
Comments are closed.