Ongelmien kautta elämäntapamuutokseen

Kaikki alkoi ongelmien myöntämisestä ääneen…

En ole kovinkaan kummoinen painonvartija. Olen epäonnistunut painonhallinnassa kerta toisensa jälkeen. Tarkemmin sanottuna heti kun minusta tuli äiti, läski tuntui liimautuvan minuun kuin iilimato ja kaikki yritykset hallita aina vain kohoavaa vaakan lukemaa ovat johtaneet romahduksiin ja pettymyksiin. Olen luotu läskiksi ja lihavat eivät todellakaan ole leppoisia pullanleipojia, vaan raivopäisiä maanantai-aloittajia jotka tietävät ihan kaiken painonpudotuksesta, eri dieeteistä ja menetelmistä. Kaiken tämän takana vallitsee sekasorto joka mekkaloi pään sisällä ja ajaa epäonnistumiseen vähintään 52 viikkoa vuodessa.

Itselleen on niin helppo puhua paskaa…

Mä alan laihtua ihan just. Viimeistään lomamatkan jälkeen tai sitten kun kesällä on aikaa, lepoa, auringonvaloa ja mielenrauhaa…Tämä on se valhe ja mantra jota tietoisesti tai tiedostamatta hoet itsellesi kun huomaat jälleen yhden lempivaatteistasi jämähtäneen kaapin hyllylle koska et enää kehtaa näyttäytyä siinä. Sen sijaan kannat henkkamaukalta tunikoita joihin mahtuu itsesi lisäksi myös miehesi tarvittaessa. Olethan raivona siitä että mieshän laihtuu kun vaan päättää niin ja pian tajuat kauhuksesi että kotona istuu satakiloinen akka ja kovaa vauhtia kapeneva mies joka kasvattaa koko ajan kuilua välillenne…siis painossa. Edelleen sinä jatkat henkistä kasvuasi perseen ympäryksesi lisäksi ja hoet vahvistavia mantrojasi. Näen itseni ensi vuonna tähän aikaan 60- kiloisena kaunottarena ja laihtuminen on helppoa ja vaivatonta…Tulee ensi vuosi ja olet jälleen vähän enemmän ”komistunut”, niinkuin sukulaismummo rippijuhlissa hihkaisi.

Se kuuluisa viimeinen romahdus…

Aloitin uuden työn viime elokuussa. Yrittäjyyden lisäksi teen siis tällä hetkellä vuorotyötä kokkina. Uusi elämäntilanne palkkatyöläisenä on tuonut lukuisia hyvää tekeviä vaikutuksia elämääni. No, taloudellinen tilanne on tietenkin kohentunut, mutta samalla olen kokenut hämmästyttäviä uudelleen syntymisen tunteita ammattilaisena joka kuuluu johonkin työyhteisöön. Työ imaisi minut niin voimallisesti mukaansa, että välillä pidettiin hatusta kiinni ja housun puntit tutisi. Vaikka työ on ollut kivaa ja erittäin palkitsevaa, olen myös saanut kokea sen nurjat puolet. Työn kääntöpuoli ei johdu siitä itsestään, vaan omasta itsestäni, voinnistani ja jaksamisestani.

Tämmöistä väsymystä ja kuormittumista en ole kokenut aikohin mitä olen nyt uudessa työssäni käynyt läpi. Olen tehnyt suurkeittiötyötä viimeksi 90- luvulla. Sen jälkeen olen ollut lähinnä omien polkujeni tallaaja ja oman itseni herra yrittäjänä. Vuodet Itävallan suurlähetystössä olivat myös ajanjakso jolloin sain päättää pitkälti omasta työstäni ja aikatauluista. Nyt olen osana isoa työyhteisöä ja sen työaikoja ja säännöksiä. Tässä on ollut sopeutumista ja nieleskelyäkin. Asiaa ei ole helpottanut ainakaan se, että en ole ihan niin justiinsa teräskunnossa mitä tämän tyyppinen seisomatyö vaatisi. Suoraan sanottuna olen ollut läpipasko mitä tulee kehon kuntoon.

Joten…minulta alkoivat paikat hajoamaan. Iltaisin olin niin poikki, että jos menin nukkumaan suoraan iltavuorosta ja jouduin heräämään vessaan, jalat menivät alta. Vaivojen lista alkoi olla jo niin pitkä että epäilin tulenko näkemään ikinä itseäsi edes varhais-vanhainkoti-ikäisenä. Samaan aikaan vedin kuitenkin myös yritystäni eteenpäin ja pidin kursseja sen minkä muilta töiltäni ehdin. Naamasta kyllä näki että daami ei ole ihan hehkeimmissä kunnossa, mutta en enää välittänyt siitä miltä näytän.

Kävin kuitenkin kuntosalilla säännöllisen epäsäännöllisesti koko syksyn ja jotenkin alitajuisesti tiesin että kuntoni tulee vielä kohoamaan tämänkin ajanjakson myötä.

Kuitenkin olin jo niin painava että kehoni ei enää palautunut työpäivän rasituksista. Aloin olla epätoivoinen että jos minulla on nyt jo näin vaikeaa 46- vuotiaana, mitä se tulee olemaan siihen mennessä kun täytän 50 vuotta?

Aina kun minulla oli vapaata, hoidin itseäni parhaani mukaan. Yritin liikkua ja kohensin henkistä hyvinvointia eteerisiä öljyjä tuoksuttelemalla. Erityisesti miellyin Transformation- öljyyn jolla on vaikutuksia positiivisten ajatusmallien luomisessa ja negatiivisten tunteiden eheyttäjänä. Tiesin että jotain on pysyvästi muututtavani aivoissani jotta pystyn tekemään muutoksen, mutta vielä olin niin uupunut että minulla ei ollut muuta keinoa kuin lotrata öljyä jonka ajattelin edes tekevän sitä mihin minulla itselläni ei ollut voimia. Tiesin että eteeriset öljyt ovat niin vahvoja että ne hoitavat ja vahvistavat silloinkin kun itse ei usko enää mihinkään.

Minulle alkoi pikkuhiljaa nousta hyvin varovainen fiilis että vihdoin jokin iso lehti on kääntymässä hyvinvointini suhteen kun vain saisin edes hetken levähtää.

Lopullinen päätös…

Tuli vihdoin joulu ja olin loppu. Siis ihan todella loppuväsynyt ja uupunut. Olimme tehneet työporukan kanssa totaalisen hullun joulukuun ylitöineen ja ei tarvittu kuin puolikas sana kun koko porukka sai itkunauruhepuleita kymmenen kertaa päivässä.

En ole tässä maininnut kuinka rempallaan ruokailutottumukseni olivat, mutta pienenä vihjeenä voin kertoa että söin joulukuussa reippaasti yli kymmenen kertaa joulubuffetin alusta loppuun…ja olo oli sen mukainen. Kun en ollut töissä, niin kotona röhnötti turvonnut, närästävä, piereskelevä ja kuorsaava emäntä. Nice!!

Häpeäkerroin alkoi olla jo aika punaisella…mitä ihmettä minulle oli tapahtunut.

En saanut levättyä joululomalla ollenkaan. Lähdimme suoraan mummoloihin kun joulutauko töistä alkoi ja mummoloista suoraan takaisin kauhan varteen.

Uuden vuoden olin vielä töissä ja sen jälkeen tulikin hieman pidempi jakso vapaapäiviä.

Ajatuksiini alkoi nousta uusi sävy. Ihan kuin joku ylempi voima olisi vihdoin saanut mahdollisuuden tuoda äänensä kuuluville kun itse olin vihdoin hiljaa ja paikoillani muutaman päivän.

Olen kuitenkin aina ollut herkkävaistoinen ja kuunnellut omaa sydäntäni ja sisintäni intuitiivisesti. Nyt tämä herkkyys oli ollut jo jonkin aikaa kadoksissa, kunnes tammikuussa kaiken hiljaisuuden jälkeen sisälläni nousi mekkala.

Kaiken on muututtava. Tee se NYT. Tee se TRANSFORMAATIO. Minulla on vain yksi elämä elettävänä.

Melkein samalta seisomalta perustin elämäntaparyhmäni:

TRANSFORMAATIO BY SATUMAINEN ELÄMÄ 2019.

Olet myös tervetullut tähän Transformaatio- ryhmääni, josta löytyy myös paljon työkaluja erilaisiin elämäntilanteisiin, unelmiin, tavoitteisiin ja tsemppausta painonhallintaan.

Päätin että kun minulla on ryhmän apu tukenani, pysyn päätöksessäni enkä ala taas lipsumaan vanhoihin tapoihini. Samaan syssyyn kävin myös lääkärillä, ravitsemusterapeutilla ja fysioterapeutilla. Kaikilta sain tukea ja apua alkavaan projektiini.

Olin valmis!

Nyt kaksi kuukautta myöhemmin olen vauhdissa. Välillä nipistän itseäni että tapahtuuko tämä ihana muutos oikeasti minulle?? Että minä pystyn vielä muuttumaan, laihduttamaan ylikilot ja elämäni parhaimmat vuodet ovat vielä edessäpäin. Ihana, Satumainen elämä.

Tammikuun alussa kun olin hurjimmassa kunnossa, nappasin itsestäni vasemman puolisen kuvan salilla. Oikean puolimmainen on otettu tänään. Kiloja on tippunut seitsemän ja niinkin pienen muutoksen kyllä huomaan lukuisista asioista. En enää kuorsaa ( ainakaan pahasti miehen mukaan ), refluksi on helpottunut, ei turvota, jaksan paremmin liikkua ja mikä parasta, joka kohtaa kropassa ei enää kolota ja särje.

Matkaa on vielä hurjasti jäljellä, mutta tunnen itseni jo henkisesti voittajaksi. En ole enää se surkea laardi-ihminen sohvan nurkassa, vaan vain ihminen joka on päättänyt onnistua.

Oikein ihanaa ja valoisaa kevättä, voikaa hyvin ja tietenkin pidän teidät ajantasalla missä mennään!

Jaa jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Leave a Reply