Ruoka-addiktio ja miten selvitä siitä. Osa 2.

 

 

 

 

muoks10408030_442661349238139_4906577851958658228_n

 

Ruoka- addiktio, tai tässä tapauksessa paremminkin sokeri-addiktio, on tuhoisa elämänkumppani. Se ei tyydy vähään, vaan se vaatii jatkuvaa huomiota ja ruokkimista. Mitä enemmän sitä ruokit, sitä leveämmin se porskuttaa ja ainakin minä porskutin jo aika leveänä! Tuon leviämisefektin tuhoja korjataan varmasti koko loppuelämä, mutta kuten sanoin edellisessä kirjoituksessa, asiaan on suhtauduttava niska-perseotteella mutta lempeästi.

 

Miksi lempeästi?

Eikö kaikki oppaat suosittele kerrasta-poikki ratkaisua ja suhteen katkaisua. Toki. Jos se sinulle sopii ja nautit askeettisuudesta ja olet halki-poikki-pinoon ihminen muutenkin. Koska jonkinasteinen askeettisuus on edessä, jos päätät heivata kertaheitolla kaikki herkut elämästä pois ja nautiskella tästä lähtien vain hyvin rajoitetusti jos ollenkaan.

 

Miksi addiktio kehittyy?

Sanotaan että sillä haetaan lohtua käsittelemättömille tunteille, osittain totta, omalla kohdallani oli kahdenlaisia ahmimispuuskia; mielipahan aiheuttamia ja sitten ehkä tärkein syy, syöminen on kivaa ja makean mättäminen toi silkkaa nautintoa!

 

Miksi siihen syömiseen JÄÄ sitten koukkuun? Miksi siihen palaa uudestaan ja uudestaan? Koska aivot muistaa että ahaa, nyt tuli tämä tunne kehiin, tätä on palkittu mielihyvän tuottamisella ja muistijälki on jäänyt nimenomaan sokerista. Solut myös huutavat sitä mihin ne totutetaan. Jos ruokit elimistöäsi epäterveellisellä ruolla, solumuisti vaatii sitä aina vain lisää. Suurin osa soluista uudistuu 90 päivän aikana ja siksi on niin tärkeää pitää uusia tottumuksia yllä maagiset kolme kuukautta.

 

Eli on ihan tieteellinen pohja sille, että jos alat pikkuhiljaa totuttamaan itseäsi epäterveellisten herkkujen sijasta vaikkapa porkkanoihin, usko tai itke ja usko, homma toimii! Porkkanat maistuvat makealle, tyydytät sillä siis aivojen vaatimaa makeanhimoa ja solut kylpevät onnellisena porkkanamehussa ja vaativat lisää. Noh, porkkanat oli yksi vertaus, mutta sama pätee vaikkapa marjoihin ja hedelmiin.

 

Tiedän, tiedän…kun ahmimisvimma iskee niin porkkanat on laiha lohtu!!!

 

Senpä takia alamme miettiä miten korvata herkut ”herkuilla”. Tästä lisää seuraavassa osassa…

Jaa jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin
Comments are closed.