Tuntuu että tänä kesänä olen saanut yltäkylläisesti hyvää osakseni. Ensin Italian matka ja sen jälkeen kurssiviikko Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa.
Kieltämättä viikko Fiskössä jännitti, sillä en ole aikaisemmin vetänyt näin isoja kurssikokonaisuuksia. Joka päivälle oli suunniteltu ohjelmaa ja minun osuuteni oli pari kertaa päivässä luentojen ja esitysten pitäminen. Omalle viikolleni olin suunnitellut aiheita alkaen raakaravinnosta ja mehustuksesta, kakkujen valmistuksesta mielen hyvinvointiin ja olipa meillä yhtenä päivänä unelmakarttakurssikin. Kurssilaisille annan arvosanaksi 10+, sen verran innokkaita ja lennokkaita tunteja meillä ryhmäkeskusteluineen oli 🙂
Aamut alkoivat kehoa avaavilla aamujumpilla ulkona ( hietikolla! ) paljasjaloin ja sen jälkeen siirryttiin rentoutushetkeen kurssikeskuksen eli Fiskön entisen kansakoulun juhlasaliin. Erityiskiitos Sepille vetreyttävistä jumpista!
Teimme myös veneretken lähisaaristoon ja yhden iltapäivän ajan annoimme karun luonnon ja valtavien mustikkamättäiden hoitaa sekä mieltä että makuaisteja. Nautimme saarella myös herkulliset retkieväät, raakaruokaa kuinkas muuten.
Ja se ruoka!! Kurssikeskuksen keittiö pyörii aamusta iltaan ja keittiön tytöt tarjosivat meille upeita aamiaisia, lounaita ja päivällisiä. Keittiössä tarvitaan miehistöä lähes kellon ympäri, sillä elävää ravintoa pitää valmistaa aina ennakoiden. Liotukset, hapatukset, itse ruoan valmistus eivät ole ihan hätäisen kokin hommaa ja ison porukan ruokkiminen vaatii raakakeittiössä ylimääräisiä käsiä ja huolellista etukäteissuunnittelua. Ruoka oli aina tuoretta ja peruspöytään kuului useita lajeja ituja ja versoja jotka muodostivat aterian pohjan. Lisäksi lounaalla oli aina tarjolla viherkeitto. Emäntä Oili taikoi meille pöytään myös ihania kastikkeita ja erilaisia pääruokia perusitujen, hapankaalin ja versojen lisäksi. Joten ne jotka etukäteen pelkäävät jäävänsä kurssiviikolla nälkäiseksi, kokevat taatusti enemmänkin täysähkyn!
Kurssikeskuksen sydän on varmasti omistajarouvan, Eilan, rakkaudella vaalima viherhuone, joka tuottaa jatkuvasti lisää erilaisia versoja nälkäisille kurssilaisille. Joka päivä piti myös muistaa vehnänorasmehun tärkeys, eli jokainen sai käydä puristamassa tuoretta vehnänorasmehua niin paljon kuin napa veti. Toki alottelijoiden pitää muistaa aloittaa vihermehujen nauttiminen varovasti, sillä jos erehtyy horaisemaan liian ison satsin vehnänorasmehua kylmiltään, voi yllätyksenä tulla rajutkin puhdistusoireet. Vehnänorasmehu on yksi luonnon parantavista eliksiireistä ja sen voiman kyllä tuntee kunhan vain sitä nauttii säännöllisesti.
Unelmakarttakoulussa oli lupa ”revitellä” ja laittaa villeimmätkin haaveet kuvina pahville!
Torstai- iltana meillä oli juhlat, jossa nautimme aikaisemmin raakakakkudemossa valmistamaani mustikkakakkua sekä Sepin ja Atson ”erikoispalleroita”, joihin oli upotettu minun epäonnistuneen omenapiirakan pohja ( öhöm, aina ei mene hommat niinkuin Strömsössä! ) sekä juhlajuomaa. Tosiaan, olin pitänyt edellisenä päivänä raakakakuista esityksen, jossa oli tarkoitus valmistaa torstai- illan juhlaa varten paria eri kakkua, mutta erehdyin ropsauttamaan omenapiirakan täytteeseen turhan ronskilla kädellä inkivääriä ja siitä syntyi semmoinen soppa, että hiki lensi otsasta kun vain erehtyi lusikankärjellä omenaseosta maistamaan! Keittiö otti riemulla vastaan koko epäonnisen kakkutäytteen ja tuunasi meille siitä seuraavaksi aamuksi syötävää tuorepuuron kanssa. Oli ne kyllä mestareita siellä köökissä!
Täytyy sanoa että vaikka kuinka luulee tietävänsä elävän ravinnon aapisen aasta ööhön, olen vasta polkuni alussa tällä saralla. Oma innostukseni on tällä hetkellä sitä luokkaa, että en tiedä mihin tätä fiilistä purkaisi. Rakastan kaikkea mikä liittyy elävään ravintoon ja toivon että ihmiset antaisivat sille omassa elämässä mahdollisuuden. Mahdollisuuden tervehdyttää tavalla jonka luonto vain osaa.
Kun katson tulevaa syksyä ja kalenteriani, tavoitteena on jakaa mahdollisimman paljon tietoutta elävän ravinnon kurssien muodossa. Idätyksestä, versotuksesta, helpoista resepteistä ja siitä kuinka jokainen voi adaptoida omaan arkeensa elävästä ravinnosta niitä palasia jotka sinne vain sopivat. Haluan myös murtaa myyttejä joita liittyy elävään ravintoon, kuten rasvahapot ja proteiinit joiden pelätään jotenkin jäävän vajaaksi tällä ruokavaliolla. Elävä ravinto hoitaa ihmistä niin kokonaisvaltaisesti että on mahdotonta kärsiä puutostaudeista kun ruokavalion vain koostaa tarpeeksi monipuoliseksi. On myös helppo tehdä itselleen ( isojakin! ) terveystekoja pienillä elävän ravinnon palasilla, ei ole pakko muuttaa koko palettia kerralla. Sain huomata kurssiviikolla kuinka elävää ravintoa syövät ihmiset ovat ikäisekseen nuorekkaita ja elinvoimaisia. Heillä on myös leppoisa elämänasenne ja erityisen suuri kunnioitus luontoa ja sen antimia kohtaan.
Näillä eväillä eteenpäin.
Rakastu elävään ravintoon ♥
